Perhe

MEILLE TULEE VAUVA

Toivomuksiimme vastattiin toukokuussa, kun saimme tietää pienen elämän kehittyvän mahassani. Toisin kuin esikoisemme kohdalla, päätimme tällä kertaa salata asiaa koko ensimmäisen kolmanneksen ajan myös kaikilta läheisiltämme. Tällä kertaa jännitin enemmän sitä meneekö kaikki hyvin, joten halusimme odottaa ensimmäiseen ultraan asti ja siihen, että suurin keskenmenon riski olisi ohi.

Ensimmäisessä ultrassa oli kaikki hienosti, joten uskalsimme vihdoin kertoa läheisillemme uutiset. Laitoimme osalle kuvan, jossa esikoisemme piti ultrakuvaa kädessään ja toisille kerroimme kasvotusten. Äidilleni veimme esikoisemme hoitoon niin, että hänellä oli päällään paita, jossa luki “isosisko 2021”. Oli ihanaa, kun vihdoin pystyi puhumaan tulevasta vauvasta ja raskaudesta muillekin kuin puolisolle, eikä tarvinnut enää miettiä vahingossa möläyttämistä. Salailu somen puolella kuitenkin jatkui, sillä päätimme kertoa raskaudesta täällä vasta rakenneultran jälkeen, mikäli sielläkin näyttäisi olevan kaikki hyvin. Ja siellähän oli <3 On ollut tosi vaikeaa salailla näin isoa asiaa näin pitkään, sillä monet kerrat on tehnyt mieli jakaa fiiliksiä teidän kanssa. Mutta onneksi aika on kyllä mennyt älyttömän nopeasti ja nyt olen jo tässä kertomassa tätä ihanaa uutista teille. 

Se onkin ollut tähän asti suurin ero ensimmäisen ja toisen raskauden välillä. Tämä toinen raskaus on mennyt paljon nopeammin, mikä johtuu varmasti siitä, että tietää jo kaikesta niin paljon ensimmäisen jäljiltä. Mieli ei ole täynnä kysymyksiä tai ajatuksia, joihin haluaa vastauksia. Ei tarvitse miettiä, mitä pitää hankkia, millä viikolla tapahtuu mitäkin tai millainen vanhempi haluaa olla. Myös esikoinen vauhdittaa arkea sen verran, ettei raskauden ajattelemiselle jää samalla tavalla aikaa. Muuten tämä raskaus on ollut hyvin samanlainen kuin ensimmäinen. Väsymystä ja lievää pahoinvointia jatkui ensimmäisen kolmanneksen loppuun asti. Toisen kolmanneksen alettua oloni kohentui ja siitä asti olen voinut todella hyvin. Ei suurempia ällötyksiä tai outoja mielitekoja. Myöskin mielialani on ollut aika tasainen. Voi toki olla, että mieheni on tästä eri mieltä? 😀 Vauvan potkut tuntuvat päivä päivältä napakammin, mikä on ihanaa ja antaa varmuutta siihen, että pikkuisella on kaikki hyvin. 

Olo on kaiken kaikkiaan todella kiitollinen, onnellinen sekä tietyllä tapaa voimaannuttava. On mielettömän ihanaa saada esikoisellemme sisarus ja kokea tämä kaikki raskaudesta vauva-aikaan ja siitä eteenpäin uudestaan vielä toisen lapsen kanssa. On uskomatonta, mitä kaksi ihmistä voi yhdessä saada aikaan ja mihin kaikkeen oma keho pystyy. Välillä olo on myös haikea, kun tiedostaa, että tämä saattaa olla viimeinen raskaus ja vauva meidän perheessä. Ja näinä haikeina hetkinä puheet mahdollisesta iltatähdestä alkaa aina uudestaan… 


Nyt kun uutinen on paljastettu, tulee blogissa sekä Instagramissa näkymään varmasti paljon myös raskausaikaa ja vauvajuttuja! 

Pikkukakkonen on tällä hetkellä verkkomelonin kokoinen…

Halauksin, Nelly <3