Opiskelu

MOTIVAATIO ON MYYTTI – ÄLÄ JÄÄ ODOTTAMAAN MOTIVAATIOTA

Motivaatio on myytti. Motivaatio ei ole asia, jota tarvitset aloittaaksesi. Se on asia, jota syntyy automaattisesti tehdessä. 

Olen varma, että olet joskus ajatellut, kuinka sinulla ei ole motivaatiota tehdä jotain asiaa. Olet odottanut tai odotat mahdollisesti tälläkin hetkellä motivaatiota, jotta saisit jonkun sinulle tärkeän asian tehtyä tai saavutettua. Mikäli näin on, suosittelen jatkamaan tämän tekstin lukemista, sillä voin vannoa, ettei motivaatio tule luoksesi. Sinun täytyy ottaa askel kohti sitä.

Olen monet kerrat itsekin ollut siinä tilanteessa, että olen todennut motivaation olevan hukassa. Olen käyttänyt useita tunteja ja hurjasti energiaa sen etsimiseen muun muassa aiheeseen liittyviä sarjoja katselemalla. Sairaalasarjan jälkeen olen ollut super motivoitunut hakemaan lääkikseen ja selattuani treeniaiheisia sometilejä, olen innostuneena lähtenyt salille. Näinä hetkinä olen luullut saavani aitoa motivaatiota, mutta todellisuudessa kyseessä onkin ollut sokerihumalaan verrattavissa oleva tunnepiikki, joka on hävinnyt yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Tästä on seurannut se, että sunnuntaina lataamani motivaatiopiikki ei ole ollut maisemissa enää maanantai-aamuna, kun olisi pitänyt alkaa tekemään töitä unelmien eteen. Motivaatiota ei voi etsiä ulkoisista asioista, vaan sen täytyy lähteä sisältä. Ja tähän on erittäin yksinkertainen ratkaisu, nimittäin rutiinit. 

Elokuun ensimmäisenä maanantaina aloitin opiskelemaan lääkiksen pääsykoetta varten, joka on ensi keväänä. Päätin, kuinka monta tuntia haluan opiskella päivässä ja minä päivinä. Loin itselleni aikataulun ja rutiinit, joiden avulla saisin suunnittelemani tunnit kasaan päivästä toiseen. Aluksi ei opiskeluun ollut minkäänlaista motivaatiota ja sohva houkutteli huomattavasti työpöytää enemmän. Mutta koska olin päättänyt opiskella, minä myös opiskelin. Pikkuhiljaa opiskelusta muodostui automaatio, jota toteutan päivittäin miettimättä sen kummemmin mitään. Mitä enemmän opiskelen, sitä suurempi motivaationi on, eikä minun tarvitse enää käyttää arvokasta aikaani sen etsimiseen. Ja tämä todistaa mielestäni sen, että motivaatio on tulos jo tehdystä työstä. 

Moni ihminen myös ajattelee, että motivaatio on sama asia kuin se, että tekeminen on aina mielekästä ja kivaa. Näin se ei kuitenkaan ole. Kaikilla meillä on huonoja päiviä, jolloin tuntuu, ettei mikään kiinnosta tai ole kivaa. Fyysiset sekä henkiset voimavaramme vaihtelevat päivittäin ja se on täysin normaalia. Aina tekeminen ei voi olla kivaa, mutta silti hommat on hoidettava, jotta unelmia voi saavuttaa. En kannusta ketään suorittamaan yli omien voimavarojen, mutta on tärkeää oppia tunnistamaan, milloin on oikeasti väsynyt ja milloin se on silkkaa laiskuutta. Voin rehellisesti sanoa uskotelleeni itselleni viime hakuvuoden aikana useamman kerran olevani väsynyt ja jäänyt opiskelun sijaan lepäämään, vaikka oikeasti kyseessä on ollut laiskuus. Myöskin väsymyksen tunnetta kannattaa opetella kuuntelemaan. Milloin riittää kevennetty suoritus ja milloin kannattaa siirtää suoritusta kokonaan? 

Ihminen on erittäin taitava huijaamaan itseään, joten suhtaudutaan kriittisesti omiin ajatuksiin.  Ahkerasti kohti unelmia!

Halauksin, Nelly <3

Suosittelen myös tutustumaan lääkisopiskelija Tiian Instagram-tiliin @tiiastudies. Sieltä löydät samaa aihetta käsittelevän kohokohdan sekä kuvajulkaisun, jotka toimivat myös tämän tekstin inspiraation lähteenä. 

Lisäksi Jeff Haden on kirjoittanut aiheesta kirjan The Motivation Myth, jossa käsitellään aihetta tarkemmin!

(2) Comments

  1. Motivaatiopiikin rinnastus sokerihumalaan sometilejä ja studygrammeja seuratessa oli mielestäni erittäin osuva. Sama pätee melkein kaikkeen.

    “Mitä enemmän opiskelen, sitä suurempi motivaationi on, eikä minun tarvitse enää käyttää arvokasta aikaani sen etsimiseen. ”

    Luulen, että tämän ilmiön vaikutus on kaksipuolinen. Ensimmäiseksi, opiskellessa tajuaa, että tämän avulla pääsee lähemmäksi tavoitettaan. Toiseksi, kun on opiskellut vaikka kaksi kuukautta intensiivisesti, niin jos lopettaa kesken, niin nuo kaksi kuukautta ovat menneet hukkaan. Luulen, että pelko jo tehdyn työn menettämisestä on vahvempi motivaatio useimmille ihmisille jatkaa lukemista kuin ajatus siitä, että “onnistun tässä.” Voi hyvinkin olla, että olen väärässä, mutta tuntuu yleisesti, että keppi on parempi “motivaation” lähde kuin porkkana, vaikka jonkinlainen porkkanakin on oltava.

    Tännekin eksyminen on varmaan sitä, kun tentti tulossa kolmen päivän päästä ja yritän kaikin keinoin vältellä luentomateriaalien kertaamista, vaikka tietää tasan tarkalleen, että vaikein asia on aina aloittaminen 😀

    1. Tunnistan kyllä itsessäni tuon pelon siitä, että tehty työ menisi hukkaan. Eli keppi ainakin toimii täällä vähintään yhtä hyvin kuin porkkana!

Comments are closed.